Täydellisen kielen obsessio

Outo ilmiö.
Ai, mikä?
No se, että kun opiskelee vierasta kieltä odotuksena on, että sitä puhuu virheettömästi.

Olen hyvin usein miettinyt sitä asiaa. Miksi sitä ollaan niin tarkkoja vieraitten kielten kanssa? Se on melkein hulluutta, mielestäni. Oi, kuinka monta kertaa tämä asia on saanut minut luulemaan, että olen täysin surkea joissain kielessä. Olen elämäni aikana opiskellut yhteensä 7 kieltä, joista kaksi on ollut (ikään kuin) äidinkieliä (suomi ja ruotsi). Olen siis ollut tekemisissä 5 vieraan kielen kanssa: englanti, saksa, espanja, latina ja kiina. Näen siis itseni sopivan kokeneena kielenopiskelijana. Tosin yksi asia on jäänyt vaivaamaan.

Vaatimus, että kieli jota puhun pitäisi olla täydellistä, on pidätellyt minua opiskeluissani. Muistan kuinka minua saksantunneilla joskus pyydettiin sanomaan jokin asia ääneen. Valitettavasti minulla kesti muutama sekunti liian kauan kehittää oikeaoppinen lause päässäni ennen ääneen sanomista.  Opettaja päätti silloin pyytää jotakuta muuta sanomaan asian ääneen minun sijaan. Jos taas olisin sanonut asian ilman oikeaa kielioppia, opettaja olisi valittanut tästä. Tällaista se oli. Oppilas sanoi jotain ja sitä seurasi korjaus. Tämä sama asia ilmeni kaikkia kieliä opiskellesani. Ei puhuttu täydellisesti, ja siitä sitten valitettiin. Kysyn vaan: miksi?
Anna kun selitän miksi pidän tätä lievänä hulluutena.

Olen huomannut puhuessani maahanmuuttajien tai muiden ruotsin-, suomen tai englanninopiskelijoitten kanssa yhden tietyn asian. Minä ymmärrän mitä tämä henkilö sanoo, vaikka hän käyttää välillä vääriä sanoja, väärää kielioppia tai väärää sananjärjestystä.
MIKSI minä sitten kuvittelen, ettei esim. saksankielinen ymmärtäisi virheellistä saksaani? Tietenkin tämä henkilö ymmärtää! Ihan yhtä hyvin kuin minä ymmärrän virheellistä ruotsia, niin tämä ymmärtää virheellistä saksaa. MIKSI minut on opetettu luulemaan, että virheellinen kieli ei tule ymmärtetyksi? Pelätäänkö sitä, ettei sitä muuten pyrittäisi puhumaan niin puhtaasti kuin mahdollista?

Ihmiset puhuvat tullakseen ymmärtetyiksi. En ole tavannut ketään, joka puhuu välittämättä siitä, että ymmärtääkö kukaan vai ei. Ei haluta puhua tavalla, joka olisi vaikeampi ymmärtää. On vain niin, että jos ei osaa kieltä tarpeeksi hyvin välttääkseen virheitä, niin on pakko. Opettajat ovat liian usein kireitä kielituomareita. Oppilas ei silloin halua, eikä uskalla, yrittää. Jos ilmapiiri (ja opettaja) on positiivinen ja kannustava, oppilas uskaltaa tehdä virheitä. Vertaa vaikka jokapäiväiseen elämään. Haluatko sinä puhua henkilön kanssa, joka jatkuvasti korjaa kaiken mitä sanot? Sitähän menettäisi kaiken toivon kyseisen kielen suhteen. Sitä vaan ajattelisi "Minä olen surkea, enkä koskaan tule oppimaan tätä kieltä." Se tappaisi kaiken halun edes yrittää. Sama pätee luokkahuoneessa! Jos opettaja huomaa aina vain virheet, niin hänen oppilaansa menettävät halun oppia.

Toinen ongelma on jos negatiivinen opettaja on oppilaan ainoa yhteys kyseiseen kieleen. Silloin oppilas automaattisesti luulee, että kaikki kieltä puhuvat ovat samanlaisia. Nöpönnuukia ja ärsyttäviä juttukavereita. Silloin luulee, ettei kukaan tule ymmärtämään, jos sanoisi jotain väärin. Kuten totesin jo aikasemmin, se on täysin väärin. Toivon että tulevaisuudessa kielenopiskelijat ymmärtävät, että virheet eivät ole niin pahoja. Niitä sattuu kaikille, jopa niille jotka puhuvat kieltä äidinkielenään.

Eli ei syytä huoleen; siitä vaan maailmalle juttelemaan vierailla kielillä mahdollisten uusien ystävien kanssa, kyllä he sua ymmärtävät!

Tehdään yhdessä tästä oudosta, lähes hullusta, ilmiöstä historiaa.

-m-